tiistai 22. marraskuuta 2016

Joulumyyjäiset - ostamalla teet hyvää!



Joulumyyjäiset Kyröskoskella

Hämeenkyrön seurakunnan joulumyyjäiset ovat lauantaina 10.12. klo 9-12. Tänä vuonna myytävät käsityötuotteet ja leivonnaiset ovat tarjolla Torikadun Olohuoneessa (Torikatu 8,) torinlaidalla K-kaupan yläkerrassa ja vähän pihassakin. Myös kahvitteluun on mahdollisuus. 

Seurakuntalaiset ovat valmistelleet myytävää ja myyntituloilla tuetaan lähetystyötä eri puolilla maailmaa. Oman osansa saavat mm. ihmiskaupan vastainen työ Kyproksella, seurakuntatyö Keniassa ja Mongoliassa, mediatyö Lähi-idässä sekä maahanmuuttajatyö Ranskassa.

Tapahtumalla on oma Facebook-sivu, löydät sen tästä linkistä.  Käy merkitsemässä itsesi osallistujaksi ja kutsu ystäväsikin mukaan. Myös tietoa levittämällä olet mukana tekemässä hyvää.




maanantai 21. marraskuuta 2016

Pieni aarteen löytäjä


Tänään ikkunaan seurakuntaan avaa Lotta-Maria Silmu, 7 vuotta, kertomalla itse maalaamastaan taulusta.






Siinä on Jeesus, lampaita ja tähtiä. Tein taulun lahjaksi keväällä Arjalle, Merjalle ja Mintulle koska kerho loppui. Laitoin taulun taakse Raamatusta etsimäni lauseen koska se on kristillinen taulu.

Lotta-Marian itse valitsema jae:
"Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois." (Psalmi 32:1)



keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Tavallisena päivänä

Tavallisena päivänä




Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aiottu aamurukous päätyy lyhyeksi ristinmerkiksi sillä ​Sukkahousut menevät väärinpäin ​kävelyharjoitukset tarvitsevat varmistajan ​puuroa pitää jakaa neljälle-viidelle-kuudelle lautaselle.

 Pyykit koneeseen, tiskit pois. Leikitäänkö? kuuluu vyötäröni korkeudelta vetoavasti. Yritetään kun saan ensin vauvan nukkumaan. Vaippa, maito ja suukko. Olohuoneesta kuuluu riitelyä. Kuka aloitti? Kuka lopettaa? Sovitaanko? Sitten perunat pöytään ja syöjät kans. Muistitteko ruokarukouksen? Syökää reippaasti, pitää lähteä koululle vastaan.

Ylämäki,alamäki, jaksa vielä vähän.
Ollaanko kissoja? koiria? kotkia?
Lentäen matka sujuu helpommin.
Vauva nakertaa rattaissa kurkunpalaa neljällä hampaallaan ja haukottelee. Koululainen puhua pulputtaa ja laahaa jalkojaan. Joko leikitään? kuuluu taas kun ollaan kotona.
Vaippa, maito ja suukko. Vauva nukkumaan.
Sitten leikitään paitsi ensin laitetaan jotain kattilaan.
Peruna, kana ja paprika.
Porkkana, maissi ja sipuli.
Kookosmaito, inkivääri ja makeaa chiliä.

Aloitataan leikki ja lopetetaan se erimielisyyteen. Aloitetaan kirja ja lopetetaan se vauvan itkuun. Aloitataan kaapin siivous ja lopetetaan se kun ovi käy ja ruoka on valmista. Mies tulee kotiin. Isiii!

Puhutaan lasten kanssa ja heidän päidensä yli. Miten meni, mitä tuli, minne mennään. Puolikkaita lauseita, väärin kuultuja sanoja ja joku oikein ymmärretty ajatuskin. Kupilliset teetä ja sitten ulos. Paitsi sitä ennen kauppa, vaippa, maito ja hiukan kiherrystä. Suukko jokaiselle.

Puistossa hiekkakakku, mutakakku ja käpysoppa.
Tähystystä vuorelta, puusta ja laivan mastosta.
Pallon potkimista ja vauhtia keinussa.

Sormia palelee, ilta hämärtää. Ensimmäinen tähti syttyy järven ylle. Tähän voisin jäädä. Ihmettelemään maailman kauneutta mutta puhelin soi, en ehdi vastaamaan ja sitten onkin aika lähteä. Kotona vielä iltapala ja väsyneellä äänellä patistetut iltatoimet. Suunnilleen sata hammasta ja neljät kasvot puhtaiksi. Yöpaidat päälle ja sohvalle venkoilemaan.

Lastenraamattu, iltarukous ja iltalaulu.
Iltasatu ja peittely ja hiljaa nyt.
Vaippa ja maito ja hali ja suukko. Nyt pitää jo nukkua.

Hetki aikuisten aikaa. Kumpi tyhjentää tiskit ja kumpi pyykit. Maksatko laskut jos minä vien roskat. Takaisin nukkumaan, ei tarvitse pelätä. Huh. Pitäisi mennä itsekin, mutta ensin sentään jätskiä, kirjaa ja pari sanaa. Huomisen vaatteet valmiiksi. Hampaat. Kerhoeväät. Suihku. Nyt nukutaan. Kädestä kiinni. Hyvää yötä.

Hyvänä, pahana ja tavallisena päivänä minua lohduttaa tieto siitä että en ole yksin. Kuulun Jumalan suureen perheväkeen. Päivä tuntuu joskus yksinäiseltä puurtamiselta vaikka toisaalta taas onni on joskus ylitse vuotavaa ja vaikeitakin päiviä välillä tulee. Kaikenlaisina päivinä voin milloin tahansa kääntyä Taivaallisen Isäni puoleen. Hänellä on varattuna apua yllin kyllin. Hän voi tarvittaessa lähettää vaikka taivaallisen sotajoukon jos haluaa.
Lisäksi minulla on sisaria ja veljiä joiden tiedän auttavan jos sitä heiltä pyydän. Osa on samassa tilanteessa eläviä ja osa taas elää aivan eri vaihetta. Usko on se joka yhdistää. Samaan perheeseen kuulumisen vuoksi voin pyytää esirukousta. Voin myös pyytää apua vähän vieraammaltakin sisarelta tai veljeltä ja tiedän sitä saavani yhteisen uskomme tähden. Aivan kuin käytössä olisi Narnia-kirjoissa kuvattu torvi. Kun siihen puhaltaa saa olla varma että jotain apua tulee. On mahtavan etuoikeutettua uskoa Jeesukseen.

_____

Tämän ikkunan seurakuntaan avasi seurakuntalainen, kotiäiti Krista Silmu



Onko teidän perheen aamupalapöydässä pohdittu syntyjä syviä? Ehkä lapsen kysymykset ovat saaneet aikuisenkin pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta? Mistä sinä olet kiitollinen tänään, juuri nyt arjen keskellä? Haluaisitko sinä avata ikkunan seurakuntaan, seurakuntahan ei ole vain työntekijät vaan ennen kaikkea seurakuntalaiset. Ikkunan voi avata vaikka kertomalla pienen arjen sattumuksen joka on jäänyt mieleen, saanut pohtimaan tärkeitä asioita uudesta näkökulmasta, jakamalla kiitosaiheen muillekin, tai kysymällä jotakin elämästä. Vastauksia ei tarvitse olla valmiina. Jos kiinnostuit, laita sähköpostia Minttumaria Ukkoselle minttumaria.ukkonen (at) evl.fi

tiistai 8. marraskuuta 2016

Läsnä oleminen vaikuttaa - opiskelijana arvokkaassa työssä

 

Seurakunnan varhaiskasvatuksen tiimissä on taas uusia tuulia, kun saimme muutamaksi viikoksi joukkoomme toisenkin opiskelijan. Voit tavata hänet esimerkiksi avoimessa perhekerhossa tai tuodessasi lastasi päiväkerhoon. Tervetuloa Aliisa!



Aliisa K, 20v, opiskelee opiskelee Turun ammattikorkeakoulussa toista vuotta sosionomiksi (koulutus kestää 3,5 vuotta). Hän suuntautuu varhaiskasvatukseen, jolloin saa myös lastentarhanopettajan pätevyyden. Aliisa on kotoisin Hämeenkyröstä, joten hän on monelle valmiiksi tuttu.

Mistä toivot tulevaisuudessa saavasi työpaikan, miksi?

- Enpä ole vielä kauheasti miettinyt, mistä haluaisin työpaikan, pääasia että saisi työskennellä ihmisten kanssa ja mieluiten lasten kanssa. Olen aina tykännyt olla mukana (tetissä, sijaistamassa, harjoittelussa) seurakunnan kerhoissa (olisi varmaan aika mahtava työpaikka, mutta sosionomi koulutus ei tuo opetukseen kristillistä pohjaa). Jotenkin päiväkoti työpaikkana tuntuisi tällä hetkellä vieraalta, koska sellaisesta ei ole vielä kokemusta, mutta jokin harjoitteluistani tulee todennäköisesti kohdentumaan myös päiväkotiin, joten voi olla hyvin mahdollista, että siellä tulen työskentelemään tulevaisuudessa. Onneksi vielä ei tarvitse päättää, ja sosionomina voi työskennellä monessa eri paikassa, mikä on loistava juttu.

Millaisin ajatuksin olet aloittanut harjoittelun seurakunnassa? 
Jos haluat, voit kertoa onko sinulla jotain tavoitteita harjoittelun ajalle tai onko joku asia mikä harjoittelussa jännittää/mietityttää.

-Tulin harjoitteluun todella innoissani ja olin odottanut sitä jo kauan Haluan oppia mahdollisimman paljon ja käytännössä asioita oppii aina paljon paremmin kuin luennolla istuen ja kuunnellen. Itse haluan lisää kokemusta eri ryhmissä toimimisesta sekä myös ryhmien ohjaamisestakin. Toivon myös saavani lisää uskallusta ja oma-aloitteisuutta uusien tilanteiden kohtaamiseen (myöskin ohjaustilanteisiin) sekä uusien ihmisten tapaamiseen, vaikka tutustunkin oikein mielelläni aina uusiin ihmisiin. Joissakin tilanteissa voin olla vähän "hitaasti lämpenevä", joten se on ehkä vähän mietityttävä asia. Muuten avoimella ja hyvällä mielellä suhtaudun tähän harjoitteluun, ja toivon voivani antaa itsestäni hyvän/miellyttävän kuvan kaikille, joiden kanssa tulen toiminaan. Seurakunnasta työpaikkana on jo vähän kokemusta joten uskon, että työskenteleminen siellä tulee menemään sujuvasti ja mukavasti.

Miksi halusit seurakuntaan harjoitteluun?

-Tetissä ja sijaisena sekä vapaaehtoisena toimiessa ehti jo kovin kiintyä seurakunnan kerhoihin ja päätin jo ennen kuin koulu alkoi että tänne sitten tulen tekemään harjoitteluni! Kerhoissa oli ja on aina hyvä olla (hyvä ilmapiiri ja on jo ehtinyt kertyä paljon hyviä muistojakin.) Seurakunnan tekemä työ on arvokasta ja on hienoa olla siinä mukana.

Mikä on parasta lasten ja perheiden kanssa työskentelyssä? 

Ihan pienestä pitäen olen tykännyt lapsista ja nyt tuntuu todella omalta työskennellä juuri lasten kanssa. Parasta lasten ja perheiden kanssa työskentelyssä on varmasti uusien ihmisten kohtaaminen ja se että saa olla läsnä siinä hetkessä ja vaikuttaa. Lasten leikkiä ja uusia oivalluksia on niin mahtavaa seurata ja he innostuvat uusista asioista niin helposti.

__________________

Tämän ikkunan seurakuntaan avasivat  sosionomiopiskelija Aliisa ja lastenohjaaja Minttumaria


maanantai 7. marraskuuta 2016

Täältä tullaan! - tulevaa tähyämässä

Yhdessä kohti päämäärää

Vesajärjen kultaisen iän kerhon 40-vuotisjuhlassa 25.10.2016 muisteltiin menneitä ja tähyttiin tulevaan.


Särkijärven leirikeskuksessa vietettiin lokakuun lopulla juhlaa. Vesajärven kultaisen iän kerho on kokoontunut jo neljä kokonaista vuosikymmentä. Se on edelleen aktiivinen, ja mukana on myös ilahduttavan paljon miehiä, mitä ei voi sanoa kaikista seurakunnan kokoontumisista. Kerho on siitäkin poikkeuksellinen, että vaikka se on seurakunnan kerho, kyläläiset itse pitävät kerhoa toiminnassa.




Rajalan Maija, joka aikoinaan diakonissana toimiessaan perusti kerhon, ei päässyt itse mukaan juhlaan, mutta lähetti juhlijoille terveisiä puhelimitse. Hän pyysi kertomaan kerholaisille: "On hienoa että pidätte niin hyvää huolta kerhosta ja toisistanne." Kerholaiset ovat edelleen aktiivisia ja järjestivät juhlaankin itse ohjelmaa. "Tuohon kerhoon on mukava mennä, siellä virkistyy itsekin", kertoo Hämeenkyrön seurakunnassa nykyisin diakoniatyötä tekevä Johanna Graffe.

Juhlat aloitettiin yhteisellä aterialla. Sitten lausuttiin runoja, laulettiin ja muisteltiin menneitä vuosia. Entisistä kerhon vetäjistä mukana olivat Tenho Korhonen ja Hannu Lehtipuu.




Hannu Lehtipuu oli tuonut mukanaa erikoisen kävelykepin, jonka on saanut joskus lahjaksi Vesajärveltä. Kävelykepissä on kiinni kissansilmä-heijastin taaksepäin osoittamassa, ja kilikello jota voi soittaa. Hän piti siitä koskettavan puheen. Kissansilmä-heijastin muistuttaa siitä, että katsoessamme elämäntiellä taaksepäin, näemme paljon rikkata muistoja, jo perille päässeitä rakkaita ystäviä kerhovuosilta ja seurakuntavuosilta. Ja kun katsomme eteenpäin, tähyämme tulevaan, voimme soittaa iloisesti kilikelloa; täältä tullaan! Hannu muistutti siitä että pitäisimme kaikki huolta elämän tärkeimmästä asiasta, uskosta. Nyt olemme elämän tiellä, pysytään sillä loppuun asti ja pääsemme perille.





____

Tämän ikkunan seurakuntaan avasivat Minttumaria Ukkonen ja diakoniatyöntekijä Johanna Graeffe


torstai 3. marraskuuta 2016

Palaset loksahtelevat paikoilleen




Kohtaamisia koululaisten kanssa







”Multa irtosi eilen hammas”

”Oho! Laitoitko tyynyn alle?”

”Joo, mä sain neljä euroa.”


Tällaisella keskustelulla lähti työviikkoni käyntiin eräällä koululla. Olin ajanut sinne aikaisin aamulla pitämään aamunavausta koululaisille ja eskarilaisille. Jos olikin pimeällä ajomatkalla hieman väsyttänyt uuden työviikon alkaessa, niin sisälle päästyäni sain nopeasti virkeyttä kohdatessani lapsia ja keskustellessani heidän kanssaan.


Hetken kulututta edessäni on monta kymmentä lasta kuuntelemassa hiirenhiljaa, kun kerron heille Jumalasta. Minulla on mukanani neljä isoa palapelin palaa, joista jokainen kertoo yhden asian Jumalasta. Jatkan hetken kuluttua toiseen luokkaan, ja siitä vielä toiseen kouluun. Tajuan yhtäkkiä, että minun edessäni on juuri ollut noin 150 lasta kuuntelemassa keskittyneesti aamunavaustani.


Tuntuu kuin omankin elämäni palaset olisivat juuri nyt oikeilla kohdillaan. Juuri tätä haluan tehdä, juuri tähän olen saanut kutsun. Kiitos Taivaan Isä, että saan olla käytössäsi. Kiitos, että olet ollut mukana tänäänkin.


-----


Tämän ikkunan seurakuntaan avasi varhaisnuorisotyönohjaaja Tuomas Ukkonen