keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Tavallisena päivänä

Tavallisena päivänä




Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aiottu aamurukous päätyy lyhyeksi ristinmerkiksi sillä ​Sukkahousut menevät väärinpäin ​kävelyharjoitukset tarvitsevat varmistajan ​puuroa pitää jakaa neljälle-viidelle-kuudelle lautaselle.

 Pyykit koneeseen, tiskit pois. Leikitäänkö? kuuluu vyötäröni korkeudelta vetoavasti. Yritetään kun saan ensin vauvan nukkumaan. Vaippa, maito ja suukko. Olohuoneesta kuuluu riitelyä. Kuka aloitti? Kuka lopettaa? Sovitaanko? Sitten perunat pöytään ja syöjät kans. Muistitteko ruokarukouksen? Syökää reippaasti, pitää lähteä koululle vastaan.

Ylämäki,alamäki, jaksa vielä vähän.
Ollaanko kissoja? koiria? kotkia?
Lentäen matka sujuu helpommin.
Vauva nakertaa rattaissa kurkunpalaa neljällä hampaallaan ja haukottelee. Koululainen puhua pulputtaa ja laahaa jalkojaan. Joko leikitään? kuuluu taas kun ollaan kotona.
Vaippa, maito ja suukko. Vauva nukkumaan.
Sitten leikitään paitsi ensin laitetaan jotain kattilaan.
Peruna, kana ja paprika.
Porkkana, maissi ja sipuli.
Kookosmaito, inkivääri ja makeaa chiliä.

Aloitataan leikki ja lopetetaan se erimielisyyteen. Aloitetaan kirja ja lopetetaan se vauvan itkuun. Aloitataan kaapin siivous ja lopetetaan se kun ovi käy ja ruoka on valmista. Mies tulee kotiin. Isiii!

Puhutaan lasten kanssa ja heidän päidensä yli. Miten meni, mitä tuli, minne mennään. Puolikkaita lauseita, väärin kuultuja sanoja ja joku oikein ymmärretty ajatuskin. Kupilliset teetä ja sitten ulos. Paitsi sitä ennen kauppa, vaippa, maito ja hiukan kiherrystä. Suukko jokaiselle.

Puistossa hiekkakakku, mutakakku ja käpysoppa.
Tähystystä vuorelta, puusta ja laivan mastosta.
Pallon potkimista ja vauhtia keinussa.

Sormia palelee, ilta hämärtää. Ensimmäinen tähti syttyy järven ylle. Tähän voisin jäädä. Ihmettelemään maailman kauneutta mutta puhelin soi, en ehdi vastaamaan ja sitten onkin aika lähteä. Kotona vielä iltapala ja väsyneellä äänellä patistetut iltatoimet. Suunnilleen sata hammasta ja neljät kasvot puhtaiksi. Yöpaidat päälle ja sohvalle venkoilemaan.

Lastenraamattu, iltarukous ja iltalaulu.
Iltasatu ja peittely ja hiljaa nyt.
Vaippa ja maito ja hali ja suukko. Nyt pitää jo nukkua.

Hetki aikuisten aikaa. Kumpi tyhjentää tiskit ja kumpi pyykit. Maksatko laskut jos minä vien roskat. Takaisin nukkumaan, ei tarvitse pelätä. Huh. Pitäisi mennä itsekin, mutta ensin sentään jätskiä, kirjaa ja pari sanaa. Huomisen vaatteet valmiiksi. Hampaat. Kerhoeväät. Suihku. Nyt nukutaan. Kädestä kiinni. Hyvää yötä.

Hyvänä, pahana ja tavallisena päivänä minua lohduttaa tieto siitä että en ole yksin. Kuulun Jumalan suureen perheväkeen. Päivä tuntuu joskus yksinäiseltä puurtamiselta vaikka toisaalta taas onni on joskus ylitse vuotavaa ja vaikeitakin päiviä välillä tulee. Kaikenlaisina päivinä voin milloin tahansa kääntyä Taivaallisen Isäni puoleen. Hänellä on varattuna apua yllin kyllin. Hän voi tarvittaessa lähettää vaikka taivaallisen sotajoukon jos haluaa.
Lisäksi minulla on sisaria ja veljiä joiden tiedän auttavan jos sitä heiltä pyydän. Osa on samassa tilanteessa eläviä ja osa taas elää aivan eri vaihetta. Usko on se joka yhdistää. Samaan perheeseen kuulumisen vuoksi voin pyytää esirukousta. Voin myös pyytää apua vähän vieraammaltakin sisarelta tai veljeltä ja tiedän sitä saavani yhteisen uskomme tähden. Aivan kuin käytössä olisi Narnia-kirjoissa kuvattu torvi. Kun siihen puhaltaa saa olla varma että jotain apua tulee. On mahtavan etuoikeutettua uskoa Jeesukseen.

_____

Tämän ikkunan seurakuntaan avasi seurakuntalainen, kotiäiti Krista Silmu



Onko teidän perheen aamupalapöydässä pohdittu syntyjä syviä? Ehkä lapsen kysymykset ovat saaneet aikuisenkin pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta? Mistä sinä olet kiitollinen tänään, juuri nyt arjen keskellä? Haluaisitko sinä avata ikkunan seurakuntaan, seurakuntahan ei ole vain työntekijät vaan ennen kaikkea seurakuntalaiset. Ikkunan voi avata vaikka kertomalla pienen arjen sattumuksen joka on jäänyt mieleen, saanut pohtimaan tärkeitä asioita uudesta näkökulmasta, jakamalla kiitosaiheen muillekin, tai kysymällä jotakin elämästä. Vastauksia ei tarvitse olla valmiina. Jos kiinnostuit, laita sähköpostia Minttumaria Ukkoselle minttumaria.ukkonen (at) evl.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!