torstai 22. joulukuuta 2016

Rauha maassa

 


 

Olemmeko turvassa?



Elämme sellaista aikaa, että yksi sana jouluevankeliumissa suorastaan hyppää silmille. ”Rauha maassa…” Mikä rauha? Sehän tuntuu olevan aina vain kauempana maailmastamme, vaikka joulua on vietetty jo pari tuhatta vuotta.


Rauha, josta Joulun evankeliumi puhuu, ei ole toiveajattelua eikä kauniita sanoja. Joulurauha ei perustu turvallisuusjärjestelyihin, ei puhelintiedusteluun eikä rajojen sulkemiseen kaikelta, mikä voisi häiritä rauhaamme. Maailma on suurten mullistusten kourissa. Turvallisuudesta on tullut entistä isompi kysymys myös Suomessa. Olemmeko me enää turvassa? Emme, jos se on meidän varassamme. Kyllä, jos meidän rauhamme on enemmän kuin mitkään ihmisen saavutukset tai katastrofit.

Levoton joulu


Jouluevankeliumin tapahtumat sijoittuvat keskelle hyvin levotonta aikaa. Kansat vaelsivat, roomalaisia sotilaita oli kaikkialla ja alistetut kansat elivät vailla toivoa. Monen mielessä asui pelko, tuleeko jotakin vielä pahempaa. Sen kaiken keskelle me kuulemme jouluevankeliumista: ”Älkää pelätkö. Teille on syntynyt Vapahtaja. -- maassa rauha ihmisille, joita kohtaan Jumalalla on hyvä tahto!”

Voiko tällainen rauha tavoittaa edelleen elämänsä keskellä hätäilevän ihmisen? Olemme tänään hyvin lähellä ensimmäisen joulun levottomuutta, kansojen vaellusta ja toivon ikävää. Tiedämme että moni asia ei ole niin kuin pitäisi. Joulun rauha ei tänäänkään perustu siihen, onko meillä hyvä tunnelma tai onko valtakunnassa kaikki hyvin. Rauha ei ole sitä, että kaikki paha loppuu, vaan sitä, että kaiken pahan keskellä ei tarvitse olla toivoton.

Kuva on tärkeämpi kuin kehykset


Me tarvitsemme Joulua entistä enemmän. Mutta ei Joulu tuo rauhaa vaan se, mitä jouluna tapahtui. Joulu ja sen vietto ovat kehykset sen ihmeen ympärillä, että Jumala syntyi Jouluna ihmiseksi. Meidän rauhamme löytyy Joulun lapsesta, Jeesuksesta.

Siksi tärkeintä Joulussa eivät ole kehykset vaan itse kuva. Harvoin me ripustamme seinälle pelkkiä kehyksiä, vaan valitsemme taulun kuvan mukaan. Joululle on kuitenkin käynyt niin, että huomio sen ympärillä keskittyy kehyksiin, koristeluun, kattamiseen, käärimiseen ja kääröjen avaamiseen. Mutta ne kaikki ovat kaunista kehystä sen ympärillä, mikä tuo todellisesti rauhan. Kyllä hienot kehykset kaunistavat taulua, mutta kun kuva valtaa katsojan mielen, hän ei enää katsele kehyksiä.

Joulun kuva on jo valmis – jokaiselle. Ja joulurauhan voi ottaa vastaan vaikka kokonaan ilman kehyksiä, niin kuin ensimmäisenä jouluna. Silloin ei vielä joululla ollut mitään kehystystä. Mainosvalot olivat vielä kaukana. Mutta rauha oli paikalla.

Mitä Joulu on?


Juhlan syy ei tänä iltana ole pian koittava Joulu vaan Jeesus, Rauhan ruhtinas. On traagista, jos joulusta kehkeytyy mielessämme vain kaunis satu. Silloin se päättyy 26.12 ja sen jälkeen koittaa sama levoton arki, jota yritimme hetkeksi paeta. Jos joulu on satua, maailmalla ei ole toivoa. Ainoa kestävä toivo, jota mikään levottomuus ei voi nujertaa, syntyi Jouluna seimeen.

Joulu ei ole vain harmonisten kotien ja idyllisten tunnelmien juhla. Ensimmäinen joulu tuli sinne, missä oli väsymystä, huolta ja kyyneliä. Joulu on kertomus ihmisen hädästä ja Jumalan valosta – ja luottamuksen syntymisestä siellä, missä hätä ja valo kohtaavat. Joulu muistuttaa, kuinka huolten keskelle tulee rauha, joka ylittää kaikki toivomukset ja odotukset.

Joulu tulee


Tänä jouluna rauha asettuu kaikkialle sinne, minne Joulun Herra saa tuoda rauhansa. Hän ei kysele mennyttä, hän ei arvioi valmistautumista, hän tulee ja tuo rauhansa lahjana jokaiselle rauhaa kaipaavalle. Siksi rauha ei tänä iltana ole utopiaa, se on lapsesta kiinni. Yhdestä lapsesta.

Joulu on Jumalan rakkauslaulu ihmiselle. Siitä, miten paljon hän meitä rakastaa. Siksi hän kutsuu jokaista rauhan etisjää todelliseen elämään, jossa Joulun ihme ei sammu kynttelikköjen mukana. Tule Jeesus ja tuo rauhasi Jouluumme!


 teksti ja kuva, Erkki Jokinen

tiistai 20. joulukuuta 2016

Kohtaamisia lähellä ja kaukana


Miten kohdata muukalainen? Miten voi lohduttaa järkyttävien tapahtumien keskellä? Millainen on joulu toisessa maassa? 

Esimerkiksi näitä asioita sivusi Riitta Granroth, oman seurakuntamme nimikkolähetti, jolta kuulimme terveisiä kauneimmat joululaulut-tilaisuudessa Hämeenkyrön kirkossa 11.12.2016. Riitta on juuri palannut Suomeen oltuaan Ranskassa Marseillen kaupungissa lähetystyössä kaksi vuosikymmentä. Häntä haastatteli oman seurakuntamme pappi Erkki Jokinen.






Miksi ihmeessä kannattaa lähteä lähetystyöhön Ranskaan, sillä eikö se nyt ole pidempään ollut kristillinen maa kuin Suomi?

Itseasiassa kyllä. Kristinusko on tullut sinne paljon aikaisemmin kuin Suomeen. Mutta Marseillen kaupunki jossa työskentelin, on kuin kansojen sulatusuuni. Sinne on tultu ja sieltä on lähdetty jatkuvasti. Maahanmuuttajat ovat todella tuttu näky siellä, varmaankin puolet asukkaista tulevat jostakin muualta. Tämä on syy miksi Lähetysseura lähetti työntekijöitä sinne kohtaamaan maahanmuuttajia jo 30 vuotta sitten. 

Olet tehnyt maahanmuuttajia kohtaavaa työtä. Mitä tämä työ on opettanut sinulle erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja erilaisten uskontojen kohtaamisesta? 

Työ on opettanut minulle sen, että jokainen ihminen on äärettömän arvokas. Jumala rakastaa jokaista juuri sellaisena kuin hän on. Evankeliumin vapauttava ilosanoma kuuluu aivan kaikille, myös heille jotka eivät ole kristittyjä. Ja meillä onkin ollut monia, monia tilaisuuksia kertoa evankeliumin sanoma heille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.

Varmasti olit monien mielessä ja rukouksissa, kun Ranskasta kuului pelottavia uutisia. Miten nämä levottomat tapahtumat vaikuttivat teidän keskuksenne toimintaan ja Ranskan asukkaiden ja maahanmuuttajien väleihin? 

Se on aika laaja kysymys. Kyllä nuo tapahtumat ravistelivat keskuksessa kävijöitä, monilla oli tarve puhua terrori-iskujen jälkeen. Eivätkä siellä pelkästään Ranskan iskut huolestuttaneet, vaan myös esimerkiksi Tunisian iskut, tai Saksassa ja jossain muuallakin tapahtuneet iskut koskettavat meitä hyvin läheltä. Koska aina joku on kotoisin siitä maasta, josta huonoja uutisia kuului. Eli aika usein istuimme, itkimme, rukoilimme ja yritimme lohduttaa toinen toisiamme niiden murhellisten uutisten keskellä, joita jatkuvasti kuului. 

Ranskalaisten ja maahanmuuttajien välejä ne ovat selvästi kiristäneet sillä tavalla, että monet maahanuuttajat kokevat tulleensa leimatuiksi, varsinkin islamin uskoiset. He kertoivat, että heitä usein pysäytetään kadulla. Jos he käyttävät perinteisiä vaatteita kaupungilla, heitä saatetaan katsoa pitkään ja viranomaiset saattavat tulla kysymään millä asioilla he liikkuvat. Monet kokevat pelkoa, turvattomuutta ja epävarmuutta. Varmasti tämä tilanne näkyy erityisesti seuraavan puolen vuoden aikana, jolloin Ranskassa jäerjestetään presidentin vaalikampanja ja valitaan uusi presidentti seuraavaksi viisivuotiskaudeksi.

Millä tavoin vietit ranskassa joulua? Eihän siellä ollut edes lunta? 

No ehkä jossain vuoristossa saattoi olla lunta ja onkin, mutta Marseillessa hyvin harvoin on lunta. Muistan kun kerran satoi 40 cm lunta ja se oli mieletön juttu. Silloin ihmiset hiihtivät uimarannoilla ja laskivat pulkalla kirkon rappusia alas. Se oli aikamoista! 

Jouluaatot vietetään siellä aika perinteisesti, siellä näkyy katolisen kirkon vaikutus. Jouluyön messu on hyvin tärkeä. Jouluruoka on tärkeää. Jos me täällä Suomessa syömme joulukinkkua, niin he siellä syövät jouluostereita. Voi olla jopa 13 jälkiruokaa tarjolla. Joulua valmistellaan huolella, tehdään upeita seimiasetelmia, ja niistä jopa kilpaillaan.

Sinä olet ollut siellä kaksi vuosikymmentä pakolaistyössä ja kohdannut monella tavalla sen muutoksen minkä tämä ilmiö tuo Ranskaan. Me täällä suomessa olemme kokeneet, että olemme kohdanneet oikein pakolaisvirran, mutta luulen että se sinun näkökulmastasi on ollut aika pieni puro? Kuitenkin myös meidän elämämme on jollain tavalla muuttunut, ja meitä on koskettanut niiden ihmisten hätä, jotka ovat tulleet muualta maailmasta. Seurakunnissa olemme saaneet kokea erityistä yhteyttä niiden turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kanssa, jotka ovat kristittyjä tai kristityiksi kääntyneitä. Yhdessä saamme esimerkiksi käydä ehtoollispöytään.Mitä vinkkejä antaisit meille, miten kohdata pakolainen ja miten autaa häntä pääsemään kiinni siihen elämään, jossa me täällä syntyneet olemme?

Resepti on aika yksinkertainen. Voimme olla ihmisiä toisillemme. Voimme kohdata ystävinä heidät. Ystävällinen hymy, se on jo hyvä alku.

Me voimme iloita niiden kanssa, jotka ovat kuullet hyviä uutisia, ja itkeä niiden kanssa, joilla on murhetta sydämessään. Eletään arkea ja juhlaa yhdessä, kutsutaan kylään. Voi olla, että moni maahanmuuttaja ei ole koskaan käynyt suomalaisessa kodissa, eli tällainen kutsu on älyttömän tärkeä. Jos uskaltautuu avaamaan kotinsa oven muukalaiselle, se on iso asia. Mutta ihan tavallinen kanssakäyminen on todellä tärkeää. Se murtaa jäätä ja avaa tavallaan sellaisen yhteyden, josta voi muodostua hyvin syvällinen ystävyys. Tällä tavoin voimme olla rakentamassa uutta yhteyttä myös täällä suomessa.

Voimme rakentaa joulua myös niin että avaamme oven jollekin, joka voi saada siitä suuren ilon.

____

Marseille on Ranskan vanhin kaupunki, 2600 vuotta vanha ja sijaitsee etelä-Ranskassa. Riitta työskenteli siellä Marhaban-keskuksessa. Riitta on ollut nimikkolähettimme noin vuoden verran. Hän lähetti hämeenkyröläisille vielä sähköpostitse terveisiä:

Marhaban-keskuksella Marseillessa ollaan nyt historiallisessa tilanteessa, Suomen Lähetysseuran kolmenkymmenen vuoden työ Ranskassa on tullut sellaiseen vaiheeseen, että palattuani työalueelta siellä ei ole enää suomalaista lähettiä. Olemme tehneet itsemme tarpeettomiksi ja työ jatkuu hienosti paikallisin työntekijä- ja vapaaehtoisvoimin. Kuitenkin Lähetysseuran taloudellinen ja hengellinen tuki työlle jatkuu vielä vuosia.

Suomen lähetysseura avasi vuonna 2003 Marhaban-keskuksen ovet maahanmuuttajien vastaanottamista ja kotouttamista varten. Marhaban on arabiaa ja tarkoittaa tervetuloa. Keskuksen periaatteen myötä jokainen ihminen kohdataan kokonaisvaltaisesti ja toivotetaan tervetulleeksi sellaisena kuin hän on. Vuonna 2008 perustettiin ranskalainen yhdistys johtamaan toimintaa ja vuonna 2014 keskuksen johtajaksi nimettiin ranskalainen Mélanie Landes Castagno, joka jatkaa tehtävässään kahden muun palkatun työntekijän ja noin 40 vapaaehtoisen muodostaman tiimin kanssa.

Keskus tarjoaa monipuolista toimintaa maahanmuuttajille, pakolaisille ja turvapaikanhakijoille: ranskan ja englannin kielen eri tasoisia kursseja, tukiopetusta koululaisille, ompelukursseja naisille, kerhotoimintaa lapsille, retkiä, juhlia sekä hengellistä ohjelmaa. Keskuksen rakkaudellinen ilmapiiri vetää magneetin lailla puoleensa ja siitä onkin muodostunut monille toinen koti, joka korvaa kaukana olevaa perhettä. Kielenoppimisen lisäksi keskuksella kävijöiden ja vapaaehtoisten välille muodostuva keskinäinen solidaarisuus on myös tärkeä osa uuteen maahan sopeutumista.

Kiitän Hämeenkyrön seurakuntaa kaikesta henkilökohtaisesta muistamisesta työkauteni aikana sekä maahanmuuttajatyön tukemisesta Marseillessa.
Haluan toivottaa jokaiselle siunattua adventin ja joulun aikaa.

Riitta Granroth


_____

Ranskan terveiset muistiin kirjoitti Minttumaria

Lue lisää oman seurakuntamme lähetystyöstä tästä linkistä.

perjantai 16. joulukuuta 2016

MUISTINSA MENETTÄNYT KIRKONROTTA SAI NIMEN

Hämeenkyrön kirkonrotta nautti pikkujoulujen tunnelmasta kitaraan nojaillen.


Kirkonrotta on saanut nimen!

Kuvassa on Hämeenkyrön kirkonrotta. Löysin sen yhtenä päivänä kirkon käytävältä pötköttelemästä. Se oli kompastunut urkuparvelle vievissä portaissa, tippunut koko matkan alakertaan ja siinä pyöriessään lyönyt päänsä. Sen muisti oli mennyt, joten se ei voinut kertoa nimeään. Mutta koska rotta vaikutti varsin mainiolta otukselta, päätin että me kyllä autetaan sitä. Ja niin me tehtiin. Kirkonrotta on saanut avustuksellanne uuden nimen. Tästä lähtien hän on Roope-rotta.
Nimiehdotuksia kyseltiin nettisivulla ja junnu-illoissa ja kaikki nimiehdotuksia jättäneet osallistuivat pienen palkinnon arvontaan. Arvonta suoritettiin Junnu-ilassa 7.12. Voittajalle on ilmoitettu.

Keväällä Roope-rotta seikkailee

Hämeenkyrön seurakunnan nettisivuilla on oma osio kouluikäisille. Sinne pääset tästä linkistä. Siellä voit vuodenvaihteen jälkeen seurata Roope-rotan seikkailuja. Lisään sinne kuvia Roopesta eri puolilla Hämeenkyröä. Jos tunnistat kuvan avulla missä Roope on käynyt, voit osallistua kisaan :)

Lisätietoja tulossa siis vuoden alkupuolella. Kannattaa seurata tilannetta.

T: Tuomas