tiistai 20. joulukuuta 2016

Kohtaamisia lähellä ja kaukana


Miten kohdata muukalainen? Miten voi lohduttaa järkyttävien tapahtumien keskellä? Millainen on joulu toisessa maassa? 

Esimerkiksi näitä asioita sivusi Riitta Granroth, oman seurakuntamme nimikkolähetti, jolta kuulimme terveisiä kauneimmat joululaulut-tilaisuudessa Hämeenkyrön kirkossa 11.12.2016. Riitta on juuri palannut Suomeen oltuaan Ranskassa Marseillen kaupungissa lähetystyössä kaksi vuosikymmentä. Häntä haastatteli oman seurakuntamme pappi Erkki Jokinen.






Miksi ihmeessä kannattaa lähteä lähetystyöhön Ranskaan, sillä eikö se nyt ole pidempään ollut kristillinen maa kuin Suomi?

Itseasiassa kyllä. Kristinusko on tullut sinne paljon aikaisemmin kuin Suomeen. Mutta Marseillen kaupunki jossa työskentelin, on kuin kansojen sulatusuuni. Sinne on tultu ja sieltä on lähdetty jatkuvasti. Maahanmuuttajat ovat todella tuttu näky siellä, varmaankin puolet asukkaista tulevat jostakin muualta. Tämä on syy miksi Lähetysseura lähetti työntekijöitä sinne kohtaamaan maahanmuuttajia jo 30 vuotta sitten. 

Olet tehnyt maahanmuuttajia kohtaavaa työtä. Mitä tämä työ on opettanut sinulle erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja erilaisten uskontojen kohtaamisesta? 

Työ on opettanut minulle sen, että jokainen ihminen on äärettömän arvokas. Jumala rakastaa jokaista juuri sellaisena kuin hän on. Evankeliumin vapauttava ilosanoma kuuluu aivan kaikille, myös heille jotka eivät ole kristittyjä. Ja meillä onkin ollut monia, monia tilaisuuksia kertoa evankeliumin sanoma heille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.

Varmasti olit monien mielessä ja rukouksissa, kun Ranskasta kuului pelottavia uutisia. Miten nämä levottomat tapahtumat vaikuttivat teidän keskuksenne toimintaan ja Ranskan asukkaiden ja maahanmuuttajien väleihin? 

Se on aika laaja kysymys. Kyllä nuo tapahtumat ravistelivat keskuksessa kävijöitä, monilla oli tarve puhua terrori-iskujen jälkeen. Eivätkä siellä pelkästään Ranskan iskut huolestuttaneet, vaan myös esimerkiksi Tunisian iskut, tai Saksassa ja jossain muuallakin tapahtuneet iskut koskettavat meitä hyvin läheltä. Koska aina joku on kotoisin siitä maasta, josta huonoja uutisia kuului. Eli aika usein istuimme, itkimme, rukoilimme ja yritimme lohduttaa toinen toisiamme niiden murhellisten uutisten keskellä, joita jatkuvasti kuului. 

Ranskalaisten ja maahanmuuttajien välejä ne ovat selvästi kiristäneet sillä tavalla, että monet maahanuuttajat kokevat tulleensa leimatuiksi, varsinkin islamin uskoiset. He kertoivat, että heitä usein pysäytetään kadulla. Jos he käyttävät perinteisiä vaatteita kaupungilla, heitä saatetaan katsoa pitkään ja viranomaiset saattavat tulla kysymään millä asioilla he liikkuvat. Monet kokevat pelkoa, turvattomuutta ja epävarmuutta. Varmasti tämä tilanne näkyy erityisesti seuraavan puolen vuoden aikana, jolloin Ranskassa jäerjestetään presidentin vaalikampanja ja valitaan uusi presidentti seuraavaksi viisivuotiskaudeksi.

Millä tavoin vietit ranskassa joulua? Eihän siellä ollut edes lunta? 

No ehkä jossain vuoristossa saattoi olla lunta ja onkin, mutta Marseillessa hyvin harvoin on lunta. Muistan kun kerran satoi 40 cm lunta ja se oli mieletön juttu. Silloin ihmiset hiihtivät uimarannoilla ja laskivat pulkalla kirkon rappusia alas. Se oli aikamoista! 

Jouluaatot vietetään siellä aika perinteisesti, siellä näkyy katolisen kirkon vaikutus. Jouluyön messu on hyvin tärkeä. Jouluruoka on tärkeää. Jos me täällä Suomessa syömme joulukinkkua, niin he siellä syövät jouluostereita. Voi olla jopa 13 jälkiruokaa tarjolla. Joulua valmistellaan huolella, tehdään upeita seimiasetelmia, ja niistä jopa kilpaillaan.

Sinä olet ollut siellä kaksi vuosikymmentä pakolaistyössä ja kohdannut monella tavalla sen muutoksen minkä tämä ilmiö tuo Ranskaan. Me täällä suomessa olemme kokeneet, että olemme kohdanneet oikein pakolaisvirran, mutta luulen että se sinun näkökulmastasi on ollut aika pieni puro? Kuitenkin myös meidän elämämme on jollain tavalla muuttunut, ja meitä on koskettanut niiden ihmisten hätä, jotka ovat tulleet muualta maailmasta. Seurakunnissa olemme saaneet kokea erityistä yhteyttä niiden turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kanssa, jotka ovat kristittyjä tai kristityiksi kääntyneitä. Yhdessä saamme esimerkiksi käydä ehtoollispöytään.Mitä vinkkejä antaisit meille, miten kohdata pakolainen ja miten autaa häntä pääsemään kiinni siihen elämään, jossa me täällä syntyneet olemme?

Resepti on aika yksinkertainen. Voimme olla ihmisiä toisillemme. Voimme kohdata ystävinä heidät. Ystävällinen hymy, se on jo hyvä alku.

Me voimme iloita niiden kanssa, jotka ovat kuullet hyviä uutisia, ja itkeä niiden kanssa, joilla on murhetta sydämessään. Eletään arkea ja juhlaa yhdessä, kutsutaan kylään. Voi olla, että moni maahanmuuttaja ei ole koskaan käynyt suomalaisessa kodissa, eli tällainen kutsu on älyttömän tärkeä. Jos uskaltautuu avaamaan kotinsa oven muukalaiselle, se on iso asia. Mutta ihan tavallinen kanssakäyminen on todellä tärkeää. Se murtaa jäätä ja avaa tavallaan sellaisen yhteyden, josta voi muodostua hyvin syvällinen ystävyys. Tällä tavoin voimme olla rakentamassa uutta yhteyttä myös täällä suomessa.

Voimme rakentaa joulua myös niin että avaamme oven jollekin, joka voi saada siitä suuren ilon.

____

Marseille on Ranskan vanhin kaupunki, 2600 vuotta vanha ja sijaitsee etelä-Ranskassa. Riitta työskenteli siellä Marhaban-keskuksessa. Riitta on ollut nimikkolähettimme noin vuoden verran. Hän lähetti hämeenkyröläisille vielä sähköpostitse terveisiä:

Marhaban-keskuksella Marseillessa ollaan nyt historiallisessa tilanteessa, Suomen Lähetysseuran kolmenkymmenen vuoden työ Ranskassa on tullut sellaiseen vaiheeseen, että palattuani työalueelta siellä ei ole enää suomalaista lähettiä. Olemme tehneet itsemme tarpeettomiksi ja työ jatkuu hienosti paikallisin työntekijä- ja vapaaehtoisvoimin. Kuitenkin Lähetysseuran taloudellinen ja hengellinen tuki työlle jatkuu vielä vuosia.

Suomen lähetysseura avasi vuonna 2003 Marhaban-keskuksen ovet maahanmuuttajien vastaanottamista ja kotouttamista varten. Marhaban on arabiaa ja tarkoittaa tervetuloa. Keskuksen periaatteen myötä jokainen ihminen kohdataan kokonaisvaltaisesti ja toivotetaan tervetulleeksi sellaisena kuin hän on. Vuonna 2008 perustettiin ranskalainen yhdistys johtamaan toimintaa ja vuonna 2014 keskuksen johtajaksi nimettiin ranskalainen Mélanie Landes Castagno, joka jatkaa tehtävässään kahden muun palkatun työntekijän ja noin 40 vapaaehtoisen muodostaman tiimin kanssa.

Keskus tarjoaa monipuolista toimintaa maahanmuuttajille, pakolaisille ja turvapaikanhakijoille: ranskan ja englannin kielen eri tasoisia kursseja, tukiopetusta koululaisille, ompelukursseja naisille, kerhotoimintaa lapsille, retkiä, juhlia sekä hengellistä ohjelmaa. Keskuksen rakkaudellinen ilmapiiri vetää magneetin lailla puoleensa ja siitä onkin muodostunut monille toinen koti, joka korvaa kaukana olevaa perhettä. Kielenoppimisen lisäksi keskuksella kävijöiden ja vapaaehtoisten välille muodostuva keskinäinen solidaarisuus on myös tärkeä osa uuteen maahan sopeutumista.

Kiitän Hämeenkyrön seurakuntaa kaikesta henkilökohtaisesta muistamisesta työkauteni aikana sekä maahanmuuttajatyön tukemisesta Marseillessa.
Haluan toivottaa jokaiselle siunattua adventin ja joulun aikaa.

Riitta Granroth


_____

Ranskan terveiset muistiin kirjoitti Minttumaria

Lue lisää oman seurakuntamme lähetystyöstä tästä linkistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!