torstai 22. joulukuuta 2016

Rauha maassa

 


 

Olemmeko turvassa?



Elämme sellaista aikaa, että yksi sana jouluevankeliumissa suorastaan hyppää silmille. ”Rauha maassa…” Mikä rauha? Sehän tuntuu olevan aina vain kauempana maailmastamme, vaikka joulua on vietetty jo pari tuhatta vuotta.


Rauha, josta Joulun evankeliumi puhuu, ei ole toiveajattelua eikä kauniita sanoja. Joulurauha ei perustu turvallisuusjärjestelyihin, ei puhelintiedusteluun eikä rajojen sulkemiseen kaikelta, mikä voisi häiritä rauhaamme. Maailma on suurten mullistusten kourissa. Turvallisuudesta on tullut entistä isompi kysymys myös Suomessa. Olemmeko me enää turvassa? Emme, jos se on meidän varassamme. Kyllä, jos meidän rauhamme on enemmän kuin mitkään ihmisen saavutukset tai katastrofit.

Levoton joulu


Jouluevankeliumin tapahtumat sijoittuvat keskelle hyvin levotonta aikaa. Kansat vaelsivat, roomalaisia sotilaita oli kaikkialla ja alistetut kansat elivät vailla toivoa. Monen mielessä asui pelko, tuleeko jotakin vielä pahempaa. Sen kaiken keskelle me kuulemme jouluevankeliumista: ”Älkää pelätkö. Teille on syntynyt Vapahtaja. -- maassa rauha ihmisille, joita kohtaan Jumalalla on hyvä tahto!”

Voiko tällainen rauha tavoittaa edelleen elämänsä keskellä hätäilevän ihmisen? Olemme tänään hyvin lähellä ensimmäisen joulun levottomuutta, kansojen vaellusta ja toivon ikävää. Tiedämme että moni asia ei ole niin kuin pitäisi. Joulun rauha ei tänäänkään perustu siihen, onko meillä hyvä tunnelma tai onko valtakunnassa kaikki hyvin. Rauha ei ole sitä, että kaikki paha loppuu, vaan sitä, että kaiken pahan keskellä ei tarvitse olla toivoton.

Kuva on tärkeämpi kuin kehykset


Me tarvitsemme Joulua entistä enemmän. Mutta ei Joulu tuo rauhaa vaan se, mitä jouluna tapahtui. Joulu ja sen vietto ovat kehykset sen ihmeen ympärillä, että Jumala syntyi Jouluna ihmiseksi. Meidän rauhamme löytyy Joulun lapsesta, Jeesuksesta.

Siksi tärkeintä Joulussa eivät ole kehykset vaan itse kuva. Harvoin me ripustamme seinälle pelkkiä kehyksiä, vaan valitsemme taulun kuvan mukaan. Joululle on kuitenkin käynyt niin, että huomio sen ympärillä keskittyy kehyksiin, koristeluun, kattamiseen, käärimiseen ja kääröjen avaamiseen. Mutta ne kaikki ovat kaunista kehystä sen ympärillä, mikä tuo todellisesti rauhan. Kyllä hienot kehykset kaunistavat taulua, mutta kun kuva valtaa katsojan mielen, hän ei enää katsele kehyksiä.

Joulun kuva on jo valmis – jokaiselle. Ja joulurauhan voi ottaa vastaan vaikka kokonaan ilman kehyksiä, niin kuin ensimmäisenä jouluna. Silloin ei vielä joululla ollut mitään kehystystä. Mainosvalot olivat vielä kaukana. Mutta rauha oli paikalla.

Mitä Joulu on?


Juhlan syy ei tänä iltana ole pian koittava Joulu vaan Jeesus, Rauhan ruhtinas. On traagista, jos joulusta kehkeytyy mielessämme vain kaunis satu. Silloin se päättyy 26.12 ja sen jälkeen koittaa sama levoton arki, jota yritimme hetkeksi paeta. Jos joulu on satua, maailmalla ei ole toivoa. Ainoa kestävä toivo, jota mikään levottomuus ei voi nujertaa, syntyi Jouluna seimeen.

Joulu ei ole vain harmonisten kotien ja idyllisten tunnelmien juhla. Ensimmäinen joulu tuli sinne, missä oli väsymystä, huolta ja kyyneliä. Joulu on kertomus ihmisen hädästä ja Jumalan valosta – ja luottamuksen syntymisestä siellä, missä hätä ja valo kohtaavat. Joulu muistuttaa, kuinka huolten keskelle tulee rauha, joka ylittää kaikki toivomukset ja odotukset.

Joulu tulee


Tänä jouluna rauha asettuu kaikkialle sinne, minne Joulun Herra saa tuoda rauhansa. Hän ei kysele mennyttä, hän ei arvioi valmistautumista, hän tulee ja tuo rauhansa lahjana jokaiselle rauhaa kaipaavalle. Siksi rauha ei tänä iltana ole utopiaa, se on lapsesta kiinni. Yhdestä lapsesta.

Joulu on Jumalan rakkauslaulu ihmiselle. Siitä, miten paljon hän meitä rakastaa. Siksi hän kutsuu jokaista rauhan etisjää todelliseen elämään, jossa Joulun ihme ei sammu kynttelikköjen mukana. Tule Jeesus ja tuo rauhasi Jouluumme!


 teksti ja kuva, Erkki Jokinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!