maanantai 20. maaliskuuta 2017

Mitä jos kuulen kutsun?

Pitäisikö nykyajan ihmisen vielä välittää Jeesuksesta? Mitä ajatella tulevaisuudesta? 





Sunnuntaina 19.3. vietettiin Hämeenkyrön kirkossa piispantarkastukseen liittyvää piispanmessua, jossa saarnasi Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo. 


Päivän evankeliumi luettiin Johanneksen evankeliumista.

Joh. 12: 37-43

"Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
- Herra, kuka uskoi meidän sanomamme?
Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
- Hän on sokaissut heidän silmänsä
ja paaduttanut heidän sydämensä,
jotta he eivät silmillään näkisi
eivätkä sydämellään ymmärtäisi,
jotta he eivät kääntyisi
enkä minä parantaisi heitä.
Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama."






Jumala kutsuu yhä


Saarnassaan Repo puhui mm.siitä, että vain Jumala voi antaa ihmiselle uskon, se on aina Jumalan vaikutusta ihmisessä. Mutta kuitenkin juuri uskon puute voi tehdä ihmisestä jumalan silmissä kuolleen. Miten ihminen sitten voi uskoa, jos usko ei olekaan vapaasti valittavissa oman mielemme mukaan? Jumala kutsuu Jeesuksen kautta. Jumala synnyttää uskon antaessaan ihmisen kuulla sanaansa. Sanan hylkääminen koituu ihmiselle tuomioksi.  

Mitä jos kuulen kutsun?


Se meistä joka kuulee jumalan kutsun, ei ole toivottomassa tilanteessa. Häntä ei ole kadotettu sydämen paatumukseen, vaan hän edelleen voi kääntyä seuraamaan Jeesusta. Jumalan sana vetää häntä puoleensa voimallaan. Mutta siinä tilanteessa ei pidä ryhtyä laskelmoimaan, ettei jumalan kutsu menisi ohitse. 



Onko Jeesuksesta enää vain pilakuvien aiheeksi?


Jeesus on yleisessä keskustelussa vaikea aihe. Hänestä ei sovi puhua vakavasti, sillä se muistuttaisi hänen olevan totuus. Näyttää siltä että Jeesuksesta saa puhua vain pilailumielessä. Mutta jos hänestä puhutaan tosissaan, siitä seuraa joutuminen silmätikuksi.

Jeesuksella on ollut paljon vaikutusta yhteiskuntaan, esimerkiksi juhlapyhiimme, melkein kaikki tietävät miksi niitä vietetään ja että ne liittyvät Jeesukseen. Mutta jos tulee puhe siitä, että Jeesus on elävä persoona, johon on henkilökohtainen uskonsuhde, jota rakastetaan ja palvotaan, ja jolle osoitetaan rukouksia, miten kiusallista se onkaan. Silloin Jeesus alkaa puhutella sydäntä. Hän astuu pois pilakuvakehyksistä ja astuu henkilökohtaiselle tasolle. Silloin hän ei ole enää kohde jota tarkkaillaan, vaan hän itse katsoo ihmistä. Silloin on otettava kantaa. Silloin on vastattava hänen kutsuunsa. Se ei ole helppoa. Helpompi on vaieta kuin tunnustaa. 

Jeesus teki ihmeitä, sairaat paranivat ja rammat kävelivät. Mutta suurempi ihme on se, että paatuneetkin paranevat, alkavat uskoa häneen ja kääntyvät seuraamaan ja tunnustamaan häntä. Evankeliumissa tarkoitettu sokeus ei ole sitä ettei näe silmillään, vaan että se mitä näkee, ei mene sydämeen asti. Se voi kuitenkin mennä, kun jumalan puhuttelua kuuntelee.

_________

Nämä ajatukset on poimittu saarnasta sunnuntaina, mutta koko saarnan voit lukea Matin itsensä kirjoittamana tästä linkistä.




Mikä on minun paikkani?


Loppupuheenvuorossaan piispa muistutti, miten meidät on pyhässä kasteessa otettu Kristuksen yhteyteen. Tämä seurakunta ja tämä joukko on yhdessä se Kristuksen elävä ruumis, joka tällä paikkakunnalla julistaa Jumalan rakkautta ja totuutta. Sitä joka saa meidät jumalan kasvojen edessä kysymään: Kuka minä olen? Mikä on paikkani maailmassa? Mikä on paikkani Jumalan edessä? Kestänkö minä jumalan edessä? Ja yhdessä me saamme turvautua Jumalan rakkauteen.

Seurakunnalla on Hämeenkyrössä monia yhteistyökumppaneita. Ovi on siis avoinna Kristuksen seurakunnan elää tälläkin paikkakunnalla ihmisten yhteydessä. Koska täälläkin halutaan ja janotaan kuulla sitä, miten hyvä Jumala meillä on. Hyvä jumala joka antaa toivon ja tulevaisuuden. 

Seurakunnan jäsenenä oleminen on yhteen tulemista, itsensä antamista, toinen toistemme palvelemista. Sellaista, että herra Jeesus Kristus kutsuu meitä vapaaehtoisina jonkinlaiseen tehtävään. 

Lopuksi piispa rohkaisi seurakuntalaisia käymään luottavaisina tulevaisuuteen, sillä herra Jeesus Kristus on itse seurakuntansa keskellä, siellä missä yhdessä luetaan Jumalan sanaa, rukoillaan ja vietetään ehtoollista.





___________________

Matti-piispan puheita muistiin kirjoitti Minttumaria U.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!